... ja tässä lopputulos:
+ Ulkona on tosi nättiä auringon laskiessa ja iltapäivällä <3
+ Saa pitää kumppareita
+ Auringonkukkia!
+ Tähdet alkaa näkyä
+ Salkkarit alkaa!
-/+ Kuu paistaa kirkkaammin
-/+ Koulut alkoivat
- Pimeä tulee nopeammin
- Ei oikein osaa varautua kenkien suhteen (aamulla sataa ja iltapäivällä paistaa aurinko tai toisin päin)
Ja kävelylenkeillä on ihana käydä, kun silloin illalla on tosi nättiä <3 Tässä siis kävelylenkin otoksia viime viikolta:
Ihanan syksyistä siis!
Olen tässä miettinyt, että pitäisikö hankkia miniläppäri, mutta sitten ystäväni Jari sai minut toisiin aatteisiin, että pitäisi hankkia ihan vain kunnon läppäri (käytän juuri nyt kotimme pöytäkonetta). Miniläppäri on toisaalta taas kätevä, mutta sitten taas se on niin pieni että on varmaan vaikeaa kirjoittaa... Hmm, pitää kokeilla molempia sitten kun käydään se vanhempien kanssa ostamassa (jos käydään).
Mulla on nytte kolme kirjaa mitkä olis kiva lukea, mutta tuntuu etten ikinä kerkee, ku luen vaa noita koulukirjoja, että tajuaisinkin jotain :D
Ne kirjat on siis:
Elizabeth Gilberth - Eat, Pray, Love
John Eldredge - Villi ja vapaa
David Wilkerson - Näky nyt
Olen erityisen kiinnostunut noista kahdesta jälkimmäisestä, mutta kun ekana saisin ton Eat, Pray, Lovenkin loppuun asti niin olisin iloinen.
Tänään oli Lahden Helluntaiseurakunnassa bändipalaveri ja olen nyt siis bändissä mukana! Aika pelottavaa ja nyt pelkäänkin vähän noita ekoja harkkoja mitkä on torstaina! Siinä bändissä on aika lailla mukana sellasia, ketä tunnen, mutta silti on se vähän pelottavaa mennä sinne sitten mukaan laulamaan ihan randomisti... Mutta kyllä Jumala pitää kaikesta huolen! ... Ja toivottavasti kaikki sitten meneekin hyvin (ihan pienenä vinkkinä tälleen Jumalalle :D) .
Tällaista tällä viikolla ja anteeksi että kesti viikko, ennen kuin mitään uutta julkaisin. See ya!
With love, Piisu
sunnuntai 21. elokuuta 2011
sunnuntai 14. elokuuta 2011
Nuortenillat alkoivat!
Ja meitsi on ihan fiiliksissä siitä! Eilen alkoi tosi kivasti nuortenillat, vaik aluks oliki vähän ulkopuolinen olo ku istuin poikaseurassa, mutta enhän mä sinne nuorteniltaan tullu mököttämään vaan fiilistelemään how great is our God <3 Nuortenillan iltapalallaki oli mukava pitkästä aikaa vaihtaa kuulumisia ystävien kanssa, joita ei oo koko kesänä nähny, ja ootan jo taas seuraavaa nuorteniltaa...
Verkku tuli tosiaan eilisen nuortenillan jälkeen meille yöks, sen vieressä on tosi helppoo ja turvallista nukkua (; Meillä on muuten tänään puoltoista vuotta täynnä! <3 Juhlitaan sitä vasta kahden viikon päästä kun mennään silloin laivalle vähä dance dance ja vaihdetaan silloin lahjojakin ja muutenkin juhlitaan toistemme seurassa (: Oon tosi kiitollinen Jumalalle et se on antanu näin ihanan poikaystävän mulle ja et oon saanu sen avulla parantuu henkisesti ja et asiat muutenki on menny tosi paljon paremmin, ku sain Verkun "avulla" tulla uskoon ja se kynnys tulla helluntaiseurakuntaan oli tosi pieni! Love is in the air! On hienoo muuten miten oon saanu aina uudestaan ja uudestaan huomata, kuin paljon Jumala mua rakastaa ja kuin se rakastaa kaikkia ihmisiä ja kuinka Jeesus koko ajan koputtaa jokaisen ihmisen sydämeen ja pyytää että voitaisiin avata ovi sydämeen Hänelle. Ja sitten kun lopulta avataan ovi Jeesukselle, niin rakkautta tulvii joka suunnasta ja uudet seikkailut odottaa edessäpäin.
Siskoni Jasmin ja hänen poikaystävänsä Jari kävivät tänään meillä. Heillä oli Jarin porukoiden koira Idefix mukanaan, se on niin sulonen <3 Koiravauvakuume iski taas!
Tällaista siis taas tänään, huomenna taas jatketaan opintojen tiellä!
With love, Piisu.
keskiviikko 10. elokuuta 2011
Koulua ja hyvää ruokaa!
Koulu alkoi meillä täällä jo maanantaina, uusina oppilaina maanantai ja tiistai oli suoraansanottuna tylsää! Opettajat ja muu henkilökunta vaan kerto ja kerto lisää asiaa siitä koulusta, joten loppupäivästä sitä oli aina jo ihan kuollut, ennenkuin pääsi jo edes kotiin. Mutta tänään alkoi sitten kunnolla koulu, jotenkin rakastan tota instituuttia, ruoka on siellä hyvää, opettajat tosi mukavia ja niitä jaksaa oikeesti kuunnella. Olen rakastunut uuteen kouluun ja oon jo löytäny tän parin päivän sisällä pari tosi hyvää ystävää ( i love u guys <3 ).
Kävin tänään ostamassa uuden kirjan, joka meidän täytyy ostaa tai lainata, kuva alla.
Nuortenillat Lahdessa alkaa taas lauantaina! Oon ihan innoissani (siitäkin), oon todella kaivannut nuorteniltoja, varsinkin kun niitä nyt kesällä ei ollut. Tosin kesällä oli kyllä Juhannuskonferenssi, mutta ei se korvaa nuorteniltoja. Hollolan nuortenilloista ei vissiin vielä tiedetä, tai ainakaan sivuilla ei vielä näy mitään, mutta kaipa ne lähikuukausina alkaa, haluun taas mun perheen seuraan Hollolaan! Kun tulin uskoon toukokuussa 2010, Hollolan helluntaiseurakunta otti mut avosylin vastaan, vaik olin tehny vaikka mitä, mutta silti sain tulla niiden joukkoon, rakastavaan syliin, tietäen, että siellä voin olla oma itteni ja että siellä on aina joku, jolle voin puhua mun ongelmista, suruista ja iloista ja että siellä on aina joku, joka rukoilee munkin puolesta, kiitän Hollolan Helluntaiseurakuntaa kaikesta, olette ihania !!
Tällaista tänään ja loppuun vielä kuva musta, niin saatte vähän nähdä millanen tyttö tätä blogia kirjoittelee (:
Kävin tänään ostamassa uuden kirjan, joka meidän täytyy ostaa tai lainata, kuva alla.
Lapsen aika -kirja siis, saa nyt sitten nähdä, että onko hyvä kirja, toivon todella että se on! Lähihoitajapuolella opiskelemme nyt tämän syksyn lähinnä vähän lapsipainotteisia kursseja, kun meillä on ennen joulua päiväkodissa viiden viikon työharjoittelujakso, niin osaamme sitten asioita vähän enemmän, vaikka työ se tekijänsä opettaa! Tossa ton kirjan vieressä on toi Journal-vihko, oon aivan rakastunut siihenkin, se on niin nätti vihkoksi ja tosi hyvä käytännössä, eikä maksanut kuin euron Sinooperista! ( Ostin niitä saman tien viisi, kun ne oli niin halpoja )
Nuortenillat Lahdessa alkaa taas lauantaina! Oon ihan innoissani (siitäkin), oon todella kaivannut nuorteniltoja, varsinkin kun niitä nyt kesällä ei ollut. Tosin kesällä oli kyllä Juhannuskonferenssi, mutta ei se korvaa nuorteniltoja. Hollolan nuortenilloista ei vissiin vielä tiedetä, tai ainakaan sivuilla ei vielä näy mitään, mutta kaipa ne lähikuukausina alkaa, haluun taas mun perheen seuraan Hollolaan! Kun tulin uskoon toukokuussa 2010, Hollolan helluntaiseurakunta otti mut avosylin vastaan, vaik olin tehny vaikka mitä, mutta silti sain tulla niiden joukkoon, rakastavaan syliin, tietäen, että siellä voin olla oma itteni ja että siellä on aina joku, jolle voin puhua mun ongelmista, suruista ja iloista ja että siellä on aina joku, joka rukoilee munkin puolesta, kiitän Hollolan Helluntaiseurakuntaa kaikesta, olette ihania !!
Tällaista tänään ja loppuun vielä kuva musta, niin saatte vähän nähdä millanen tyttö tätä blogia kirjoittelee (:
With love, Piisu.
tiistai 9. elokuuta 2011
Ensimmäinen kerta!
Well hello ladies!
Tämä on ensimmäinen blogimerkintäni koko lyhyen kuusitoistavuotiaan elämäni aikana ja olen tosi innostunu tästä! Ehkäpä näin alkuun pitäisi kirjoittaa jotkut alkusanat, jotta voitte saada vähän selkoa, kuka kirjoittaa pienestä mielestään näitä hömppäjuttuja!
Eli siis aloittaen aivan alusta, olen kuusitoistavuotias lähihoitajaopiskelija Hollolasta, Piisu nimeltään siis. Olen keskiluokkaisesta perheestä (voiko näin sanoa) ja elänyt suurinpiirtein normaalitytön elämän: iloisuutta, pettymyksiä, ihastuksia ja taas pettymyksiä. Perheeseeni kuuluu ihanat vanhempani ja kaksi vanhempaa hömppäsiskoa. Perheeni voisin sanoa olevan aivan normaalisuomalainen perhe, ei mitään uskoa vastaan, mutta ei sitä tuetakaan. Kahdeksannella luokalla alkoi mun "mulla on kaikkea, muttei silti mitään" -elämänvaihe, joka oli todella henkisesti raskas ja jonka lopulla löysin tämän ihanan nykyisen poikaystäväni. Poikaystäväni on osa helluntaiseurakuntaa ja siihen aikaan kun rupesimme seurustelemaan, olin todella vastaan tuota turhaa uskonhömppää. Sanoinkin poikaystävälleni, että hyväksyn hänen uskonsa, mutta sitten menee yli, jos hän rupeaa puhumaan minulle tästä uskostaan.
No niin no, kuten varmaan huomasitte jo, olen nyt uskossa, ja ei, poikaystäväni ei sanonut sanaakaan minulle omasta uskostaan sinä aikana, kun en vielä ollut uskossa. Kiinnostuin itse asiasta ja menin puhumaan hänen kanssaan asiasta ja voíla, tässä sitä ollaan. (Jos yksityiskohtaisemmin haluatte kuulla uskoontulostani, laittakaa sähköpostia tulemaan, niin vastailen kyllä kunnon romaanilla).
Se siitä esittäytymisestä, ehkä tulevat blogimerkintäni kertovat teille enemmän, kuin mitä nyt tässä itsestäni kerroin. Tämän päivän blogimerkinnässä haluaisin puhua vähän kuntosaliharrastuksesta, jos vain sallitte minun puhua tuntemuksistani asiaa kohtaan. Hyvä, kenelläkään ei ole mitään sitä vastaan :) Rupesin tänään suihkussa miettimään, että olisiko kuntosaliharrastus hyvä harrastus vaikka kerran viikossa? Näin tänään kotimatkallani koulusta jonkin sortin naisten kuntosalin, ja se herätti kiinnostuksen, uskaltaisinko todella mennä sinne ja kokeilla? Ajattelin, että ehkä voisin kokeilla sitä tällä viikolla, jos vain uskaltaudun menemään sisälle koko paikkaan :D Olen aiemmin käynyt kuntosalilla vain koulun kanssa ja mielestäni se oli kivaa, varsinkin kun sai olla yksin vain musiikin kanssa, se jotenkin rentouttaa mieltä ja kehoa ja silloin juuri ei tarvitse stressata mistään. Onko todella kuntosaliharrastus rentouttavaa mielelle?
Toinen asia, mistä olen todella innoissani on se, että nykyinen opiskelupaikkani on kaupungissa (kyllä vain, olen maalaistyttö), ja kaupungin kadut ovat niin kauniita nyt loppukesästä! Tänäänkin, kun oli satanut päivällä ja iltapäivällä koulun jälkeen lähdin kavereideni kanssa kohti kauppoja, oli aivan mielettömän kaunista ja ilma oli niin raikasta hengittää! Viha-rakkaussuhteeni on meneillään koko ajan kaupunkia kohtaan, joskus vihaan sitä ja toisaalta sitten taas rakastan sitä. Voisin uppoutua katuihin ja kävelylenkkeihin ja musiikin kuunteluun ja vastaantulevien ihmisten ilmeisiin, ne ovat niin ihania! Mutta taas toisena päivänä inhoan koko kaupunkia, siellä olevia ihmisiä, autoja ja kaikkea sitä kiirettä ja kaupungin rumuutta, mitä näen.
Tässä teille vielä iltamusiikkia kuunneltavaksi, sanat ovat tosi hyvät!
With love, Piisu
Tämä on ensimmäinen blogimerkintäni koko lyhyen kuusitoistavuotiaan elämäni aikana ja olen tosi innostunu tästä! Ehkäpä näin alkuun pitäisi kirjoittaa jotkut alkusanat, jotta voitte saada vähän selkoa, kuka kirjoittaa pienestä mielestään näitä hömppäjuttuja!
Eli siis aloittaen aivan alusta, olen kuusitoistavuotias lähihoitajaopiskelija Hollolasta, Piisu nimeltään siis. Olen keskiluokkaisesta perheestä (voiko näin sanoa) ja elänyt suurinpiirtein normaalitytön elämän: iloisuutta, pettymyksiä, ihastuksia ja taas pettymyksiä. Perheeseeni kuuluu ihanat vanhempani ja kaksi vanhempaa hömppäsiskoa. Perheeni voisin sanoa olevan aivan normaalisuomalainen perhe, ei mitään uskoa vastaan, mutta ei sitä tuetakaan. Kahdeksannella luokalla alkoi mun "mulla on kaikkea, muttei silti mitään" -elämänvaihe, joka oli todella henkisesti raskas ja jonka lopulla löysin tämän ihanan nykyisen poikaystäväni. Poikaystäväni on osa helluntaiseurakuntaa ja siihen aikaan kun rupesimme seurustelemaan, olin todella vastaan tuota turhaa uskonhömppää. Sanoinkin poikaystävälleni, että hyväksyn hänen uskonsa, mutta sitten menee yli, jos hän rupeaa puhumaan minulle tästä uskostaan.
No niin no, kuten varmaan huomasitte jo, olen nyt uskossa, ja ei, poikaystäväni ei sanonut sanaakaan minulle omasta uskostaan sinä aikana, kun en vielä ollut uskossa. Kiinnostuin itse asiasta ja menin puhumaan hänen kanssaan asiasta ja voíla, tässä sitä ollaan. (Jos yksityiskohtaisemmin haluatte kuulla uskoontulostani, laittakaa sähköpostia tulemaan, niin vastailen kyllä kunnon romaanilla).
Se siitä esittäytymisestä, ehkä tulevat blogimerkintäni kertovat teille enemmän, kuin mitä nyt tässä itsestäni kerroin. Tämän päivän blogimerkinnässä haluaisin puhua vähän kuntosaliharrastuksesta, jos vain sallitte minun puhua tuntemuksistani asiaa kohtaan. Hyvä, kenelläkään ei ole mitään sitä vastaan :) Rupesin tänään suihkussa miettimään, että olisiko kuntosaliharrastus hyvä harrastus vaikka kerran viikossa? Näin tänään kotimatkallani koulusta jonkin sortin naisten kuntosalin, ja se herätti kiinnostuksen, uskaltaisinko todella mennä sinne ja kokeilla? Ajattelin, että ehkä voisin kokeilla sitä tällä viikolla, jos vain uskaltaudun menemään sisälle koko paikkaan :D Olen aiemmin käynyt kuntosalilla vain koulun kanssa ja mielestäni se oli kivaa, varsinkin kun sai olla yksin vain musiikin kanssa, se jotenkin rentouttaa mieltä ja kehoa ja silloin juuri ei tarvitse stressata mistään. Onko todella kuntosaliharrastus rentouttavaa mielelle?
Toinen asia, mistä olen todella innoissani on se, että nykyinen opiskelupaikkani on kaupungissa (kyllä vain, olen maalaistyttö), ja kaupungin kadut ovat niin kauniita nyt loppukesästä! Tänäänkin, kun oli satanut päivällä ja iltapäivällä koulun jälkeen lähdin kavereideni kanssa kohti kauppoja, oli aivan mielettömän kaunista ja ilma oli niin raikasta hengittää! Viha-rakkaussuhteeni on meneillään koko ajan kaupunkia kohtaan, joskus vihaan sitä ja toisaalta sitten taas rakastan sitä. Voisin uppoutua katuihin ja kävelylenkkeihin ja musiikin kuunteluun ja vastaantulevien ihmisten ilmeisiin, ne ovat niin ihania! Mutta taas toisena päivänä inhoan koko kaupunkia, siellä olevia ihmisiä, autoja ja kaikkea sitä kiirettä ja kaupungin rumuutta, mitä näen.
Tässä teille vielä iltamusiikkia kuunneltavaksi, sanat ovat tosi hyvät!
With love, Piisu
Tilaa:
Kommentit (Atom)
