Jumala on niin ihmeellinen!

Heippa kaikille!
Taaskin on aikaa kulunut viimeisimmästä blogipäivityksestä, sorry for that! Mutta täältä pesee taas kuulumisia! Aloitin viime viikolla työssäoppimisen vuoropäiväkodissa. Stressasin asiasta ja rukoilin Jumalaa, että se harjoittelu menisi hyvin, sillä en ollut aikaisemmin ollut päiväkodissa, enkä tiennyt, osaisinko tulla toimeen lasten kanssa. Ja Jumala osoitti uskollisuutensa tässäkin asiassa! Kun sitten maanantaina menin päiväkotiin, rakastuin siihen työhön, sain leikkiä lasten kanssa ja lapset ovat kuin unelma! Päiväkodissa olikin paljon mahtavampaa kuin mitä osasin edes kuvitella :) Tykkään aamuvuoroista, voisin olla enemmänkin aamuvuoroissa, lapset eivät ole silloin ehkä niin energisiä, kuin mitä he ovat sitten illemmalla. Mutta kiitos ja kunnia soi Jumalalle tässäkin asiassa! <3

Mutta jatketaanpa päivän aiheeseen, josta halusin puhua. Aloitin tuossa pari viikkoa sitten lukemaan tuota Joyce Meyerin Mielen taistelukenttä -kirjaa. Se kertoo myönteisten ajatusten tärkeydestä ja sensellaisesta (kannattaa lukea). Luin silloin juuri, kuinka tärkeää on myönteiset ajatukset ja pystyin myötäilemään elämääni tuohon samaan sanomaan. Luin siitä vielä eteenpäin, kunnes vähitellen itseltäni murtui tuo avoin mieli ja rupesin miettimään että mitä muka tuo nainen tietää elämästäni, hän ei tiedä millaista elämäni on ollut ja kuinka vaikea uupumus minulla on ollut. Luin kirjaa aina vain eteenpäin, kunnes viime viikolla jätin sen hetkeksi kesken, ajattelin että en minä jaksa lukea tällaista soopaa, luen mielummin Raamattua sen ajan kun olin jättänyt illalla sen kirjan lukemiseen (minulla on tietty aika illalla kirjalle, toinen aika Sanalle ja rukoukselle). Perjantaina sitten lainasin kirjastosta lisää kirjoja, mitkä kiinnostavat minua ja tänään ajattelin, että haluaisinpa jo lukea nuo lainaamani kirjat! Mutta sitten muistin, että mielen taistelukenttä oli kesken. Rupesin lukemaan sitä sillä mielentilalla, että kunpa saisin tämän nopeasti alta pois, mutta Jumalalla olikin toinen suunnitelma. Hän avasi silmäni näkemään, että saatanalla oli sormensa pelissä. Olin vähitellen alkanut muuttua mieleltäni, mutta sitten saatana olikin syöttänyt minulle huonoja ajatuksia koko kirjasta ja katkeroiduin. Mutta nyt Jumala on eheyttänyt taas minua! On niin hienoa olla uskossa, rakastaa Jumalaa koko sydämestä ja oppia Jumalan mahtavuudesta joka päivä! I'm so blessed!

Nämä kaksi kuvaa (ylempi ja alempi) on otettu syyslomalla Helsingin rautatieasemalta, Verkku osti sieltä kitaran ja soittelimme sitten siellä ja lauloimme yhdessä <3

Tämä kuva on otettu, kun olimme syyslomalla mökkeilemässä (:

Nämä kaksi ylempää kuvaa taas on otettu yhdestä nuortenillasta, we had so much fun!

I'm trying to be a model in these pictures XD

Verkku ja sen uus kitara (;

Näissä kolmessa kuvassa näkyy uusi ihana villapaitani <3 

Thank you Lord, for all You've done to me! Haluun vaan ylistää sua kaikella mitä olen!

Tällaista tänään, seuraavanlaista huomenna (: God bless you!

With Love, Piisu!

Awake my soul to sing!

Olette varmaan jo tottuneet siihen, ettei näitä blogimerkintöjä tule ihan hirveesti kuukaudessa, elämä on just nyt tosi hektistä, kaikenlaista tapahtuu mutta silti haluan tuoda teille ilouutisia! Nimittäin, että Jumala on niin ihana ja rakastava ja parantava ja kaikenlaista ihanaa <3
Mul on ollu nyt jo pidemmän aikaa etten oo osannu oikein tuntea kunnon iloa, vaikka ihania asioita tapahtu niin se ilo kesti aina vain hetken, mutta nyt on kaikki muuttunut. Edelleen on vaikeuksia, edelleen on asioita, joita en voi muuttaa, edelleen on asioita, jotka harmittaa, mutta oon paljon positiivisempi asioita kohtaan ja sellanen onnellinen että kun jos joku kysyy että mitä kuuluu niin tekisi mieli vain huutaa HYVÄÄÄÄÄÄ!!

Tästä on jo aikaa, se oli 8.10. kun Jumala muutti mun elämän suuntaa tähän, missä oon nytten. Tunsin sinä iltana nuortenillassa Jumalan Hengen niin mahtavana, niin todellisena, niin ylväänä ja ihanana, etten muuta halunnut kuin vaan iloita. Ja niin mä sitten iloitsin siellä, lavan lattialla ja nauroin, kyllä, nauroin sydämen pohjasta. Miten mä sitten päädyin sitten sinne lattialle ? Meillä oli silloin bändin kanssa ylistysvuoro nuortenillassa, ja oli aivan mahtavaa ylistää meidän ihanaa Jumalaa! No, siellä oli sitten ulkomailta puhumassa Angel Diaz Ramirez ja jossain vaiheessa sitten hän halusi rukoilla mun puolesta. No hups vaan olin seuraavaks lattialla, nauramassa. En päässyt sieltä ylös enää koko iltana, loppujenlopuks sitten mut autettiin ylös sieltä. Mutta silloin Jumala mua kosketti jostain niin syvältä ja poisti mun katkeruutta ihmisiä, asioita kohtaan, näytti mulle mun virheitä ja asioita, joiden täytyy muuttua. Silloin tiesin, että asioiden täytyy muuttua, mun täytyy muuttua, eheytyä! Siitä on alkanut mun pitkä tie eteenpäin, ja tiedän että olen valmis vasta taivaassa, Jeesuksen luona (: Mun sielu on enemmän elossa nyt kuin koskaan aiemmin! Ja siitä saan kiittää vain ihanaa Jumalaa <3 Jumala vielä antoi ihanan lopetuksen sille illalle, silloin juuri näin tähdenlentoja ja kauniit revontulet, vaikka ne olivatkin himmeät, ne olivat jotain niin kaunista <3 Mielestäni se jotenkin kuvasi matkani alkamista Jumalan tuntemiseen tässä ihanassa rakkaudessa!

Thank you lord for all You've done to me <3

Mä niin kiitän Jumalaa Verkusta ja siitä, että Hän on meidät yhteen luonut <3

Ja tähän loppuun vielä pari kuvaa minusta (; En tiedä näkyykö näistä kuvista sitä muutosta, mitä olen kokenut, mutta se muutos on tässä ja nyt !! Mun mielestä jokaisen pitäisi aina välillä rukoilla sellaisen tietyn sydämen palon saamisen puolesta ja siitä, että elämässä tulisi jokin muutos, ettei me vaan käytäs kirkossa joka viikko, ja palattais takasin elämään miettimättä sen kummemmin Jumalan suunnitelmaa meidän elämässä. So let's pray together and praise our wonderful god!

Haha pose (;

My new shoes <3

Tykkään mun hiuksista nytte, mut odotan edelleen et jos ne vaikka kasvais vielä :D

I look like a russian XD

Verkku kuvas <3

Eipä tässä kai enää muuta ollut :) God bless you guys! <3

With love, Piisu

Laiskottelua!

Okei, sanon  nyt suoraan, että olen ollut tosi laiska viime aikoina, koulu painaa päälle ja kaikenlaista tapahtuu koko ajan! Joten anteeksi että kestää kirjoittaa uutta blogimerkintää!

Tällä kertaa lisäilen paljon kuvia ja luvassa on vähän kirjoitusta, koska nyt on vähän laiska olo edelleen :D Lupaan kirjoittaa ensi kerralla enemmän!

Ollessani kipeänä kotona, tein tällaiset kynnet itselleni, ihan omaksi iloksi (: Huom. Kynsien pituudesta! Omat kynnet ovat, eivätkä rakennekynnet :D

Kaksi Güntheriä vauhdissa!

Suloinen ystäväni Ramona oli kanssani Hollolan nuortenillassa! Hollolan nuortenillat ovat siis alkaneet! Oli tosi hyvä solu-nuortenilta, puhuttiin peloista (:

I look wierd...

Taas näitä hempeilykuvia meistä kahdesta, anteeksi jos ne jotain häiritsee!

Äiti osti minulle Sokokselta tällaisen ihanan liivin, minulla on tuolla alla huppari. Liivi on tosi suloinen ja lämmin!!

Ihana luokkakaverini Jenni <3

Tämä on taas Lahden nuortenillasta, yhdessä ystäväni Tarun kanssa (;

Hieman muokattu kuva minusta :D Tuo ristikoru on tuotu minulle Kreikasta, se on tosi ihana <3

Ostin perjantaina tuollaisen musta-kukkasellisen mekon Seppälästä, maksoi vain 5e!

Kiharsin hiukseni!

Tässä näkyy uusi huulikiilto hyvin. Ostin MNY-huulikiillon Sokokselta, maksoi muistaakseni 3.50e, joten ei paha ollenkaan!

Sain muuten luettua Villi ja Vapaa -kirjan loppuun. Pääsin siis seuraavaksi aloittelemaan Näky NYT -kirjaa David Wilkersonilta. 

Tällaista tällä viikolla, päivittelen seuraavan kerran kun kerkeän (; 

With love, Piisu

Ihmeellinen rakkaus ~

Kirjoitin äidinkielentunnilla tällaisen pienen kertomuksen, en nyt sanoisi että se runo olisi, mutta tällaista tuli aikaan (: hope you like it!


Ihmeellinen rakkaus <3
Ihmiset katsovat minua pitkään,
selän takana puhuvat pahojaan,
mutten välitä.
Olen löytänyt rakkauden,
suurimman rakkauden, Jumalan.
Hän pikemminkin löysi minut,
kolkutti sydämeeni,
kunnes yksinäisyydessäni avasin oven Hänelle.
Hän tuli sisään,
huomasi yksinäisyyden istuvan nurkassa ja hääti sen pois.
Hän kuunteli huoleni,
otti minut, haavoittuneen, syliinsä ja kuiskasi sanoja,
rakkauden lupauksia, jotka Hän on pitänyt jo puolitoista vuotta.

Kysynkin nyt sinulta,
mitä olisit valmis tekemään sinulle kaikista tärkeimmän ihmisen puolesta?
Ihmisen, jota rakastat kaikista eniten.
Olisitko sinä valmis kuolemaan hänen puolestaan?

Tajusin sen vasta viime keväänä.
Jeesus teki sen, mitä ihminen tekee äärimmäisen rakastuneena,
kuolee toisen puolesta.
Hän kuoli juuri sinun vuoksesi,
eikö se jo kerro Hänen rakkaudestaan?

Alkoholi, tupakka, huumeet,
mikään ei saa minua leijumaan pilvissä, kuin Jumalan Henki.
Jumala on täydellinen rakkaus,
Jumala on hyvää ruokaa, ystäviä,
tuulisia päiviä, hiekkarantoja, palmupuita,
kesäisiä mansikoita ja kaikkea ihanaa maan ja taivaan välillä.
Olen tyhmänrohkea, kyllä sen tiedän,
olen naiivi ja avoin ja aivan pilvissä Jumalan ikuisesta rakkaudesta.


Loppuun vielä pari kuvaa viime viikonlopusta (:

Olimme ystäviemme bändin keikalla viime lauantaina, tosi hyvin vetivät, Half the Dimension on tosi hyvä!

Koulukaverini Jenni suoristi hiukseni koulussa perjantaina, näytän ihan erilaiselta hiukset suoristettuna (;

Tämä on otettu perjantain bändiharkkojen jälkeen, suunta oli kohti mäkkäriä (;

Lauantain nuortenilta <3 ihanaa seuraa, kiitos!!

Tämäkin lauantain KVJ-illasta, kello on tuossa vaiheessa noin kymmenen-puoli yksitoista (;


God bless you! <3
With love, Piisu

Miehet on rakastajia!

Hellou evribodi!

Olen vihdoin ja viimein saanut päätökseen kirjan Eat Pray Love ja olen hyvin ylpeä itsestäni! Eat Pray Love oli sellaista mukavaa ja rentouttavaa luettavaa, ei oikein syvällisiin mietintöihin (ainakaan minulle) sopiva kirja. Se sai ajattelemaan, että mitä minä haluan elämältä ja milloin kerkeän itsekin järjestää aikaa itselleni ja Jumalalle. Kaikenkaikkiaan se oli mielestäni hyvä, ja todella hyvää iltalukemista, rentouttavaa ja ajatukset muualta pois vievää luettavaa.

Aloitin siis viikonloppuna tuon John Eldredgen kirjan Villi ja vapaa, olen nyt suurinpiirtein puolessavälissä kirjaa. Kiinnostava on, mutta en tiedä johtuuko se Johnin kirjoitustyylistä, vaiko siitä että en osaa samaistua kirjaan (kertoo miehistä), mutta mielestäni hänen vaimonsa Stasin kanssa yhdessä kirjoitettu kirja Valloittava salaisuus on mielestäni jotenkin vain parempi. No paha sanoa vielä tässä vaiheessa oikeastaan mitään kunnolla, kun ei koko kirjaa ole luettu, mutta silti.

No niin, siis päivän aiheeseen! Aihe, josta nyt haluan kertoa, on aika samaa asiaa, kuin mitä John Eldredge kirjoittaa kirjassaan Villi ja vapaa, mutta ehkä vähän omin sanoin ja omien mielipiteiden höystämänä. Aion puhua nyt siis miehistä ja kuinka me naiset yritämme "kesyttää" miehemme. Aina tietenkään ei ole se nainen, joka miestä yrittää kesyttää, vaan myös se voi olla jokin ympäristön vaikutteista, media, koulu, työ jne. Mutta nyt paneudun siis naisiin, jotka yrittävät "kesyttää" miehensä. Aluksi haluan sanoa, miehet ovat tehty villeiksi, miehet ovat sotilaita ja sotureita ja prinssejä, eivätkä miehet olisi mitään ilman elämänsä prinsessaa, jonka saa pelastaa. Hanna Pakarinen kuvaa hyvin miehiä laulussaan Miehet:

Miehet on tunteellisia,

Kyllä, miehetkin ovat hyvin tunteellisia, ehkä he eivät vain stressaa niin paljon kuin me naiset?

Miehet on mykkäkoulua,

Huoh, tämä on vain niin totta, ja kuinka useinkaan olen sen huomannut!

Miehet on painimassa grillijonossa,

Miesten täytyy saada painia jonkun kanssa. Se on vain fakta ja miesten pitäisi antaa olla miehiä.

Miehet on rakastajia,

Ja hyviä siinä ovatkin, luottamuksellisia, rakkaudentäyteisiä ja intohimoisia suhteessa! Miehen rajuus voi jo näkyä intohimona tai ylisuojelevuutena tyttöystävää kohtaan (;

Miehet on varpajaisissa,

Nyt täytyy kyllä myöntää, ettei minulla ollut hajuakaan, mitkä ovat varpajaiset, joten katsoin Wikipediasta :D

Miehet on loppuun asti pikkupoikia.

Ja stop siihen! Eieieiei! Miehet on loppuun asti miehiä, miehillä on huumorintajua ja rohkeutta, he ovat villejä ja Jumala on luonut heidät rajuiksi, Jumala on luonut heidät seikkailunhaluisiksi ja me naiset yritämme estää heitä! Yritämme jollain tavalla estää Jumalan työn, kun yritämme kesyttää miehistä enemmän feminiinisempiä. Miehelle on tärkeää olla maskuliininen "olla siihen, mitä tilanne vaatii", ja mitä me naiset teemme? Yritämme estää heitä. Lopulta sitten mietimme mihin on kadonnut suhteen intohimo, se seikkailunhaluisuus, vaikka itse olemme sen miehiltä riistäneet, Rajuuden! Olen tajunnut vasta viime aikoina, kuinka olen osannut satuttaa Verkkua, yrittänyt viedä sen maskuliinisuuden ja saada feminiinisen miehen tilalle. Sitten kysymys kuuluu, haluanko feminiinisen miehen? NO EN! Haluan villin ja vapaan ja rajun ja intohimoisen miehen ja mitä olen mennytkään tekemään! Onneksi tajusin tämän, ja osaan ehkä korjata virheeni ja pyydänkin jo näin ANTEEKSI kaikilta miehiltä meidän kaikkien naisten puolesta, jotka ovat teidän maskuliinisuuttanne vieneet. Ostakaa se moottoripyörä, tehkää sitä, mikä saa teidät tuntemaan itsenne miehiksi!

Opintojen rintamalla sujuu melko hyvin, huomenna on pesuainetesti ja oppimistehtävääkin pitäisi vielä tän illan aikana keretä tekemään. Tässä nytten sitten odotellaan vaan jo perjantaita ja viikonloppua, niin ei tarvitse muuta kuin relax!

Tässä on muuten otoksia viime viikonlopulta (:

Eipä mulla kai sitten muuta ollut, tulkaa ihmeessä ensi lauantaina Lahden Helluntaiseurakunnan nuorteniltaan, toisin sanoen kVj-iltaan (KaikkiValtiaan joukot), ollaan siellä bändin kanssa vetämässä ylistystä (;
With love, Piisu.

Anteeksi ja KIITOS !!

Olen ollut viime aikoina tosi kiireinen koulun, bändin ja ystävien kanssa, joten en ole kerennyt päivittämään blogiani. Antakaa siis anteeksi minulle!

Olen juuri tällä hetkellä kotona kipeänä, joten älkää odottako mitään kovin järkevää tekstiä tulevan :D Paljon on kerennyt tapahtumaan sillä välin, kun en ole kirjoitellut tänne: olen ollut mm. Verkun kanssa Tallinnan risteilyllä, tehny koulujuttuja, nähny kavereita (ja pitäs taas keretä näkemään kaikkia, ketä en vielä oo kerenny näkemään kesän jäljiltä), ollu nuortenilloissa ja viime viikolla oltiin ylistyksen ja rukouksen illassa bändin kanssa! Mahtava meno ja kaikki meni siel tosi hyvin, en laulanu kertaakaan väärin! Jumala oli niin läsnä siinä illassa, että huhhuh, se oli aivan mahtava fiilis olla lavalla ja laulaa ylistystä meidän mahtavalle Jumalalle! <3

On aika ihme, ettei se laiva uponnu, ku minä ja Verkku oltiin siellä :D Syötiin nimittäin niin paljon iltabuffetissa ja aamubuffetissa! Lihoin sen laivamatkan takia vielä kaiken lisäksi ;D
Nomutta tässä tulis sitten vähän kuvia mun ja Verkun risteilyltä (;

Ja musta tuli viime viikolla myös sylikummi! Serkkuni vaimon laskettu aika on vasta marraskuussa, mutta he pyysivät minua jo nyt sylikummiksi, joten toivottavasti kaikki menee hyvin. Ainakin niin rukoilen joka päivä, ettei lapselle sattuisi mitään, sillä se on ensimmäinen kummilapseni, ja ei se todellakaan ole kivaa muutenkaan, jos jotain tapahtuis.. So let's pray that everything turns out right! Jumala on ihana, olin nimittäin aika alamaissa, ennen kuin tuli keskiviikko, jolloin oli se ylistyksen ja rukouksen ilta ja silloin Jumala kosketti mua tosi syvästi, kun sain laulaa Hänelle ylistystä, sain jotenkin voimaa jaksaa eteenpäin. Samana iltana sitten serkkuni vaimo soitti ja kysyi haluaisinko heidän lapsensa sylikummiksi! Voi että Jumala tahtoo aina yllättää mitä yllättävimmillä tavoilla, Jeesus on kuin antelias sulhanen, joka yrittää saada huomiomme mitä kauneimmilla tavoilla <3

AINIIN, unohdinpas, että tämä on ensimmäinen blogimerkintäni tällä mun uudella, überhienolla acerin läppärillä (; oon ihan innoissani tästä ja nyt Verkun pitäis vielä hankkia tähän se Wordkin, niin voisin ehkä tehdä niitä koulujuttuja tällä (ostettiin tää mun koulujuttujen takia).

Anteeks, oon nyt hirveen innoissani ja iloinen kaikesta mahdollisesta :D Jos se jotain häiritsee, niin syvimmät osanottoni, mutta minkä minä luonteelleni voin?

Nyt kyllä lähden syömään, etten ihan kuole nälkään (; God bless you guys! <3
With love, Piisu